Rodun terveys

Stabyhoun on perusterve rotu, jolla esiintyy harvoin arkielämää haittaavia sairauksia. Sen jalostuksessa ei ole ulkonäön osalta liioiteltu mitään piirteitä ja näin ollen rodussa ei esiinny esimerkiksi erikoiseen rakenteeseen tai kallon muotoon liittyviä sairauksia. Lähes kaikki rodussa esiintyvät sairaudet ovat sellaisia, joita löytyy monista roduista ja ne ovat yleisesti tunnettuja.
 
Rotu kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan. Tällä hetkellä PEVISA sisältää stabyhounin osalta seuraavat vaatimukset: Jalostukseen käytettävillä koirilla tulee olla lonkkakuvaustulos, jonka raja-arvo on C. Lisäksi jälkeläismäärää on rajoitettu (maksimissaan 21 pentua, viimeinen pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan). Lonkkien lisäksi stabyhounien omistajat kuvauttavat koirastaan usein myös kyynärpäät. Lisäksi monet testauttavat koiransa von Willebrand –verenvuotosairauden osalta. Viime vuosina stabyhouneille on jonkin verran suoritettu myös virallisia silmäpeilauksia. 
 
Koirien tutkituttaminen on aina hyvä asia, vaikkei mitään ongelmaan viittaavaa olisikaan ja vaikka koiraa ei aiottaisi käyttää jalostukseen. Esimerkiksi lonkat voivat olla täysin oireettomat, mutta silti mahdollisesta viasta on hyvä tietää, jottei koiralta vaadi mitään sellaista toimintaa, joka pahentaisi tilannetta. Koiran terveyden tutkituttaminen lisää myös tietoutta koko rodun terveydentilasta ja edesauttaa sen parantamista tuottamalla lisätietoa jalostuspäätösten tueksi.
 
Lonkkanivelten osalta vuosina 2000-2012 syntyneistä stabyhouneista on tutkittu hieman yli kolmannes. Tutkituista reilu puolet on todettu lonkiltaan terveiksi, lieviä muutoksia on ollut yhdellä kolmasosalla. Lopuilla muutokset ovat selkeämpiä, eikä niitä PEVISAn sääntöjen mukaisesti saa käyttää jalostukseen. Huonoista lonkista johtuvaa selkeää oireilua ei ole havaittu kuin muutamalla koiralla. Lonkkien terveyteen vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi kasvuaikaisen ruokinnan ja liikunnan määrä ja laatu. Geneettisesti alttiilla koiralla omistaja pystyy vaikuttamaan omalla toiminnallaan sairauden ilmentymiseen. Kyynärnivelten osalta vuosina 2000-2012 syntyneistä pennuista on tutkittu 27 prosenttia. Tutkituista koirista kolmella neljästä kyynärpäät olivat täysin puhtaat.
 
Von Willebrand –verenvuototaudin (tyyppi 1, lievin) tutkiminen aloitettiin Suomessa stabyhouneilla vasta muutama vuosi sitten, mutta jo noin kolmannes koirista on geenitestattu. Testatuista koirista yli kolmannes on vapaita (terveitä, eivät kanna sairautta) ja reilu puolet ovat kantajia (terveitä, kantavat sairautta). Loput ovat statukseltaan sairaita, mutta niillä ei ole tiettävästi havaittu mitään ongelmia. Sairaus ei estä koiran jalostuskäyttöä.
 
PDA:ta, epilepsiaa ja silmäsairauksia on Suomessa tiedossa yksittäisiä tapauksia. Silmäpeilauksia tarvittaisiin enemmän, jotta saataisiin kokonaiskuva rodun tilanteesta. Huomioitavaa on myöskin se, että yksi peilaustulos ei kerro kuin silmien sen hetkisen tilan eikä puhdas tulos tarkoita sitä, että koira olisi ikuisesti terve.
 
 
 
Alla lisää informaatiota rodussa esiintyneistä sairauksista.
 
 

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkanivelen kehityshäiriö  (hip dysplasia eli HD) on polygeenisesti eli monigeenisesti periytyvä  lonkkanivelten kehityshäiriö , jonka vaikeusasteeseen vaikuttavat myös kasvuaikaiset ympäristö tekijät kuten ruokinta, liikunnan määrä  ja kasvunopeus. Sitä esiintyy lähes kaikilla suurikokoisilla koiraroduilla. Lonkkaniveldysplasian kehittymisen tärkein vaihe on lonkkamaljan muotoutuminen sen luutuessa koiran kasvuaikana. Lonkkamaljan epänormaali muoto ja lonkkanivelen löysyys nuorella iällä johtavat eriasteisiin muutoksiin lonkkanivelessä  ja nivelrikon kehittymiseen vanhemmalla iällä . Lievimmässä  tapauksessa nivelessä  esiintyy vähäistä löysyyttä, lievää lonkkamaljan mataluutta ja lievää epäsymmetrisyyttä. Nivel ei ole täysin yhdenmukainen reisiluun pää ei istu täydellisesti lonkkamaljan muodostamaan kuppiin. Lievä dysplasia voi olla käyttö koirallakin lähes oireeton. Jos niveleen kehittyy dysplasian seurauksena nivelrikkoa eli degeneratiivisen nivelsairauden merkkejä, voi koiralla olla merkittäviä kipuja, varsinkin rasituksen jälkeen.
 
Suomen kennelliiton arviointiasteikolla virallisten lonkkakuvien arvioinnissa aste A on täysin terve, B tarkoittaa lievää  löysyyttä, mutta on kuitenkin vielä terveeksi luokiteltavissa, C-asteessa on lieviä muutoksia lonkkanivelissä, mutta tämä ei yleensä rajoita metsästyskäyttöä, ellei johda nivelrikon kehittymiseen. D- ja E-asteessa nivelrikkomuutoksia nähdään jo röntgenkuvassa, ja ne aiheuttavat ongelmia varsinkin iän lisääntyessä. (Peltonen, M., 2004; Paatsama, S., 1991).
 
 
 
Kyynärniveldysplasia
 
Kyynärniveldysplasia on yhteisnimitys kyynärnivelen eri kasvuhäiriöille. Nykykäsityksen mukaan alttius kyynärniveldysplasian kehittymiseen periytyy polygeenisesti eli monigeenisesti. Kehittymiseen altistavana tekijänä ovat luuston nopea kasvu sekä liian runsas ruokinta ja liikunta. Kyynärnivel on koiran tärkeä voimasiirtokohta, johon kohdistuu voimakas rasitus.
 
Virallisen tutkimuksen tulosten mukaan kyynärnivelen dysplasia jaotellaan muutosten voimakkuuden mukaan kolmeen asteeseen (1-3), kun taas terve normaali kyynärpää saa tutkimustuloksen nolla (0).
 
 
 
Verenvuotosairaus, von Willebrand disease tyyppi 1
 
Von Willebrand (vWD) on perinnöllinen verenvuotosairaus, josta tunnetaan useita erilaisia muotoja. Stabyhouneilla esiintyy tyypin 1 von Willebrand-verenvuototautia, joka on muodoista oireiltaan lievin. Tauti on selkeästi periytyvä ja se voidaan todeta DNA-testillä. Testin tuloksena koira todetaan joko vapaaksi, kantajaksi tai sairaaksi.
 
Sairailla yksilöillä syntyy liian vähän verenvuotojen tyrehtymisen kannalta tärkeää, von Willebrandin tekijä -nimistä proteiinia, joka voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi leikkaustilanteessa. Tyyppiä 1 sairastavilla koirilla fyysisiä oireita havaitaan kuitenkin harvoin.
 
 
Sydänsairaudet
 
Patentti Ductus Arteriosus, PDA: PDA kuuluu koirien tavallisimpiin synnynnäisiin sydänsairauksiin. Periytymismekanismi on monimutkainen; useiden perintötekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena todennäköisyys synnynnäisen sydänvian esiintulolle jälkeläisissä lisääntyy. Ductus arteriosus on verisuoniyhteys, joka sikiöaikana yhdistää aortan ja keuhkovaltimon. Ductus sulkeutuu normaalisti syntymän yhteydessä. Jos näin ei tapahdu, kuormittaa virheellinen suonitus keuhkovaltimoa ja sydämen vasenta puolta. PDA:n yhteydessä kuultava sivuääni on hyvin tyypillinen ja erittäin voimakas. Leikkaushoito on mahdollinen, tällöin epänormaali verisuoniyhteys suljetaan ja onnistuneen leikkauksen jälkeen koira voi elää normaalin elinkaaren oireettomana.
 
(Seppo Lamberg, Koiran sydänsairaudet,
 
 
Silmäsairaudet
 
PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. Sitä voi esiintyä millä tahansa rodulla. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat tyypistä riippuen.
 
Perinnöllinen harmaakaihi eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Useimpien muotojen periytymismekanismia ei tiedetä. Kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu.
 
(Vanhapelto & Lappalainen, Yleisimmät perinnölliset silmäsairaudet, 
 
 
Epilepsia
 
Epilepsialla tarkoitetaan aivojen toiminnan häiriötä, joka ilmenee toistuvina kouristuskohtauksina. Kohtausten välillä koira on täysin terve. Sairaus ilmenee ensimmäisen kerran yleensä noin 1-3 vuoden iässä. Epilepsiaa on todettu monilla koiraroduilla ja alttius sen ilmenemiseen on jossakin määrin periytyvää.
 
 
 
Neurologiset poikkeavuudet, Cerebral Dysfuction Disorder (CDS)
 
Hollannissa on löytynyt viidestä eri pentueesta neurologisia häiriöitä. Sairastuneilla pennuilla esiintyy mm. poikkeavaa ja pakonomaista käyttäytymistä, pentu jää toistamaan samaa liikettä, kiertää ympyrää tai kävelee edestakaisin. Lisäksi oireet aiheuttavat ongelmia syömisessä. Oireet johtavat selvään laihtumiseen ja lopulta kuolemaan. Sairauden aiheuttava geenimutaatio löydettiin Hollannissa 2015 vuoden alussa ja sen testaamiseksi on kehitetty DNA-testi. FSCF suosittelee jalostukseen käytettävien koirien testaamista.